Blogin paluu

Pitkän tauon jälkeen tekstiä Korisliigasta

Blogisti on ollut pitkällä tauolla kirjoitushommista. Muut työt vieneet paljon aikaa, ja Korisliigan seuranta on jäänyt vähemmälle. Pyhien aikana saatu kuitenkin kiinni joukkueiden pelaamisesta, ja Liigamanagerissa ollaan tekemässä vahvaa nousua kohti top-10 sijoja.

Tässä kirjoituksessa katsastellaan sarjatilannetta, ja yritetään arvailla tulevaa tammikuuta. Kilpailu jatkosarjan paikoista on jälleen kerran äärettömän kovaa. Osa nousujohteisista joukkueista on kuitenkin antanut syksyn aikana liian paljon etumatkaa, ja maaliviiva runkosarjan osalta tulee vastaan liian nopeasti.

Perstuntumalla syksy on sisältänyt valtavasti muutoksia kokoonpanoihin. Gulls ja Kobrat ovat ainoat joukkueet, jotka eivät ole lisänneet tai vaihtaneet pelaajia, runkosarjan aikana? Yllätyksellinen sarja on ainakin ollut henkilökohtaisesti. Seagulls jatkaa runkosarja dominointia. Katajalla terveenä ollessaan jopa sarjan laadukkain ryhmä. Keskikastissa kuntopuntari heittelee tupla viikkojen jälkeen ympäriinsä, Karhu Basket on ottanut pienen eron, mutta kuten Coach Palotie Keskelle Keskintöä podissa spekuloi, joukkueesta puuttuu se top tier ratkaisija. Onko Kaden Anderson tai Quan Jackson tervehdyttyään sellainen, joka voi nuoren joukkueen nostaa mestaruus kamppailuun?

Suurin yllättäjä on toki ollut Bisons. Jeremiah Wood on ollut joukkueelleen tärkein pelaaja koko sarjassa, mutta ei sovi unohtaa Symir Torrencen pelintekoa, Victor Iwuakorin puolustustyöskentelyä, Teuvan Kokon ja Aapeli Alasen kontribuutiota. Christian Terrell ei ole vielä tuonut merkittävää lisäboostia, mutta Eemeli Hollo ja Vesa Heinonen ovat löytäneet selkeämmän roolin, mikä on nostanut itseluottamusta.

Putoajaksi on tällä hetkellä melko vahvoin todennäköisyyksin tarjolla Lapuan Kobrat. Aikanaan 2012-2013 kaudeksi sarjaan takaportin kautta noussut Korikobrat, on ollut omanlainen ponnahduslauta kotimaisille, kuin ulkomaalaisille pelaajille. Kobrat nousi liigaan, ToPon mentyä jälleen kerran konkurssiin. Edellisen kevään divari finaaleissa Kobrat oli häviävä osapuoli FoKoPolle. Tätä kabinetti päätöstä voidaan, suolaisena muistella ja jossitella, mitä olisi tapahtunut Forssalaisessa koripallossa, jos kausi 12/13 olisi pelattu 11 joukkueen voimin? Muttei muistella niitä, ja annetaan Kobrille vielä mahdollisuus pelastaa sarjapaikka, koska pelejähän on tarpeeksi kurssin muuttamiseen.

Käydään läpi vielä joukkue, joukkueelta lyhyt analyysi, ja Coach Jurin arvaukset loppukauden ajalle.

1. Helsinki Seagulls

Viime kevään pettymyksen jälkeen, mainioita korjausliikkeitä rosterissa, ja pelitavassa. Iso pihvi on edelleen sama. Lassi Nikkarinen ja urheilullinen vitospaikan amerikkalainen juoksemassa Pick n Rollia. Mutta sisäänajettu pieni viisikko Rougeau vitosena ja kolme urheilullista laituria, antaa Gullsille toisen vaihteen pudotuspeli sarjoihin. Shawn Hopkinsin nousu vaikean edellisen kauden jälkeen sarjan eliittiin on ollut mukavaa seurattavaa. Mestarisuosikki numero yksi.

2. Kataja Basket

Joensuulaisten peli oli kauden alussa, kaikista joukkueista parhaalla tasolla. Hannes Pöllä ja Sebastian Lindberg näyttivät kehittyneen harppauksia. KeShawn Curry ehkä sarjan paras ulkomaalainen, ja muutenkin soiva sekoitus roolipelaajaa ja ratkaisijaa. Loukkaantumisten ja nimekkäiden paikkaajien johdosta, tilanne on varsin kaksipiippuinen, kun mennään kohti kevättä. Hirvonen, Suokas, Curry, Lindberg, Darko-Kelly, Permanto, Jocelyn, Tumba, Pöllä ja Smith. Melkoinen rosteri paperilla, mutta jos pudotuspeleissä pitää löytää toimivin 7-8 pelaajan rotaatio, tulee osa huippupelaajista olemaan varsin tyytymättömiä. Alkukaudesta pienellä ja valmiilla rotaatiolla pelannut joukkue joutuu taiteilemaan egojen ja joukkuetavoitteiden välillä. Talenttia mestariksi, mutta roolitusongelmat voi kaataa ulos mitaleilta.

3. Karhu Basket

Kauhajokisilla on ollut isoja ongelmia loukkaantumisten kanssa. Tämä on toki avannut mahdollisuuksia kotimaisille pelaajille saada isompaa roolia. Joukkue on nuori ja kokematon, joten pelin taso heittelee, mutta intensiteetti ja heittotaito, antavat mahdollisuuden kilpailla voitosta, lähes joka ilta. Mestaruus olisi erittäin kova yllätys, kun joukkueelta puuttuu ykköskorin edunluoja takakentältä. Perustaso ja laatu on kuitenkin niin korkea, että uskon joukkueen mitalipotentiaaliin.

4. Korihait

Korihait toi takaisin kotiin Jalen Jacksonin ja Wesley Personin, ja joukkue pystyi kääntämään kurssin keskikastissa. Tämä joukkue tuntuu olevan yhä enemmän Mikael Aallon, ja Bojan on siirtymässä taustalle. Roolipelaajien eliittiä olevat Joni Herrala ja Kalle Peltonen, tuovat ryhmään niin paljon kokemusta, ja liimapelaajan ominaisuuksia, että talentin osalta Korihaiden katto voi olla korkeammalla kuin viime kaudella. Laadukas kahdeksan pelaajan rotaatio, missä taso ei juuri tipu. Todella kova runkosarjan loppu edessä, jos Ukilaiset tuon haasteen selättävät ja kampeavat itsensä ylempään jatkosarjaan, voi kauden päätöstä juhlia terassikeleillä.

5. Bisons

Tempo ja pallonhallinnat ovat alkukaudesta nousseet, mutta edelleen Biisonien ilmatiivis puolustus on kilpailuetu, joka pitää vastustajat alhaisissa numeroissa. Roolitukset toimivat aloitusviisikon osalta erinomaisesti. Vion'te Danielsin vaihto Christian Terrelliin ei ole tuonut selkeää muutosta, ja tulivoima penkiltä on ollut satunnaista. Heittotaidon puute on edelleen suurin kysymysmerkki, pelataanko Liikuntahallilla välieriä. Symir Torrence, on ollut raikas tuulahdus perinteistä Point Guard pelaamista sarjaan, ja Biisonien kaksipäisen pelintekohirviön toinen pää. Ylempi jatkosarja on melko varma, ja tuomaroiva, upseeri-kuuluttaja voi noutaa Minttu pullonsa jo parin viikon sisällä.

6. Pyrintö

Taisin Blogissa tehdä väitteen, että Pyrintö oli alkukaudesta sarjan huonoin joukkue. Paljon on muuttunut siitä, ja tällä hetkellä kovaa kilpailua ylemmän jatkosarjan paikasta kisaava, Hassisen kone on löytänyt rytminsä. Pelinteko siirrettiin pois Valtteri Mervolan palloscreeneistä sisäpelaajille, ja useilla pallottomilla actioneilla pyritään vapauttaa Topias Palmi ja Luka Sakota. Jos, Topias pelaa koko kauden Pyynikillä, on mahdollisissa puolivälierissä Pyrinnöllä todennäköisesti ottelusarjan paras pelaaja. Varsinkin sijojen 3-6 mahdollisessa match-upissa. Ilman Palmiakin joukkue on mahdollinen, play-off joukkue, koska intensiteetti ja pelitapa on verrattuna muuhun liigaan hyvällä tasolla.

7. Salon Vilpas

Vilppaan muutos sarjan vaarallisimmasta heittojoukkueesta, vähiten kolmosia heittäväksi, on yhden kauden aikana iso muutos. Yhdeksän varsin laadukkaan pelaajan rosteri, mutta roolitukset ja vastuut ovat hieman päällekkäisiä. Fiilis on, että tänä vuonna Adlerin taso on yllättänyt myös Vilppaan joukkueen rakennuksen. Samalla tavalla kuin, Suokas viime vuonna. Adamusta ilmeisesti kaavailtiin jonkin sortin ratkaisijaa, mutta nyt laituri paikoilla on ruuhkaa, kun Adler, Innamaa, Adamu, Koivisto ja Nyman täyttävät kahta pelipaikkaa. Loppuohjelma ei ole missään nimessä helppo, ja kokoonpano on selvästi ylemmän jatkosarjan tasoinen. Korihait vieraissa ja Pyrintö kotona massiivisia pelejä Vilppaalle.

8. Kouvot

Kouvolassa on ollut hieman turbulenssia. Kaikki jenkit vaihdettu, päävalmentaja kesken kauden pätkäsopimuksella, mitä nyt jatkettu kauden loppuun asti. Francis ja Gilder ovat sen tason korintekijöitä, että kääntävät pelit, mutta miten kokematon suomalaisosasto löytää roolinsa uusiksi menneessä ryhmässä. Coach Cooman otti homman haltuun hyvin, ja jatkoi JyLen pelikirjalla. Tuleeko nyt loppukauteen enemmän omia viilauksia pelitapaan? Matka on liian pitkä ylempään jatkosarjaan. Alemmasta on tulossa mahdollisesti kovempi tasoinen, kuin koskaan. Nuoren joukkueen päivän taso vaihtelee, ja varsinkin BC Nokian heräileminen vie pudotuspelipaikan Kouvojen nenän edestä.

9. BC Nokia

Suomen Mestarit ovat olleet kauden suurin pettymys. Ajatus korvata edelliskauden superjenkit oli mahdoton, ja kokeiluja on tehty toimivan kokoonpanon löytämiseksi. Onko ulkomaalaisten vaihtuminen, roolin löytyminen vai kotimaisten tason nosto ollut syy ainakin osittaiseen tulosten paranemiseen? Gage Davis ja Isaiah Ross pystyvät korintekoon, Kahron Ross ja Clevon Brown ovat enemmän oman tontin hyviä suorittajia. Aidoo, Kanervo, Murphy ja Ahonen kunnossa ollessaan pystyvät täyttämään tarpeita molemmissa päissä kenttää. Ylempi jatkosarja tuntuu kaukaiselta, mutta Nokia ei varmasti ole 1. ja 2. seedin joukkueille mieluisa vastus puolivälierissä.

10. Tapiolan Honka

Honka aloitti kauden valmiina, ja on pystynyt intensiivisellä koko kentän pelaamisellaan erottautumaan. Varsinkin keskikastin otteluissa Hongalla on aina mahdollisuus voittaa. Selkeän ratkaisijan, ja heittotaidon puutteen takia, joukkueen katto on melko matalalla. Paljon saa tapahtua, jos Honka pystyy kampeamaan itsensä pudotuspeleihin. Liigan kannalta hyvä kuitenkin, että pääkaupunki seudun vahva junioriseura pystyy vakiinnuttamaan paikkansa pääsarjassa.

11. KTP-Basket

Ei ole ollut helppoa Ututielläkään. KTP on kiusannut vastustajia ja ollut voitossa kiinni, mutta pelinaikaiset reagoinnit eivät ole toimineet. Joukkueessa on paljon päällekkäisiä ominaisuuksia, ja Tavon Kingin pelinjohtaminen ei tunnu soveltuvan Coach Darkon pelikirjaan. Jonde Timonen on ollut kauden komeetta. Periaatteessa play-off paikoille mahdollisuus, mutta kyky kääntää ottelut voitoiksi, ja sekavuus roolituksissa eivät anna viitteitä noususta pudotuspeleihin. Taso on kuitenkin, niin hyvä että putoamispeikko vaikuttaa yhtä kaukaiselta.

12. Kobrat

Supervahvistus puuttuu, kotimaisista pelaajista ei ole noussut johtavaa pelaajaa. Hetkittäin mukana peleissä, mutta vaikea nähdä, että trendi muuttuisi, kun muutoksia ei ole tehty. Sarjan toiseksi heikoin puolustus ja heikoin hyökkäys tilastollisesti. Ei voittavaa match-up pelaajaa, heikoin kolmen pisteen heittojoukkue ja kauteen lähdettäessä todella ohut materiaali. Haastava tilanne Lapualaisille.

Pyritään aktivoitumaan blogin puolella, kun mielenkiintoiset jatkosarjat käynnistyvät. Ei halata maailmaa, vaan pysytään Korisliigan puolella. Seuraavaksi voisi rankata sarjan parhaita pelipaikoittain. Stay tuned!