Korisliigan Hot takes (Pöllä, Aalto, Honka, Jenkkiruletti)

Korisliiga kautta on pelattu kaksi kierrosta. Mitä ensimmäiset kilpailulliset pelit ovat kertoneet joukkueista? Kaksi kierrosta on varsin pieni otoskoko, mutta osan joukkueista ongelmat näyttävät selkeiltä, toiset eivät välttämättä ole joutuneet todelliseen testiin.

Positiivisina asioina, pureudutaan tarkemmin suomalaisten isojen miesten Hannes Pöllän ja Mikael Aallon dominointiin. Hongan kollektiiviin ja identiteettiin. Yritän haastaa laiskaa "jenkit vaihtoon" retoriikkaa ja rankkaan alkukauden parhaan viisikon.

Isot pojat ottavat paikkansa

Suomalaisessa koripallossa ei olla nähty paljon perinteisiä, isoja 5-paikan pelaajia sitten suuren Antti Nikkilän. Gerald Lee jr, oli toki low-postissa, operoivana skoraajana, kansainvälisen tason pelaaja, mutta kumpikaan näistä pelaajista ei ollut parhaimmillaan kovin dynaamisia liikkujia. Korisliigassa on ollut paljon erinomaisia kotimaisia 4-paikan pelaajia. Ville Kauniston jälkeen, näitä pelaajia vastaan pystyi kuitenkin melko hyvin mielin vaihtamaan vähintään 2-paikan pelaajan kanssa, koska suurta post uhkaa ei ollut. Ja tällä alustuksella siirretään katseet Hannes Pöllään ja Mikael Aaltoon.

Mikael Aalto, on ollut jo viime vuosina erittäin hyvä pelaaja. 205 senttiä, erittäin liikkuva mutta myös äärimmäisen vahva pelaaja, joka tykkää mennä fyysisesti tilanteisiin hyökkäyspäässä. Puolustuksessa usein liian helposti kaatuu, sanonpa sen nyt ääneen. Aalto voi asettaa screenin, mikä tuntuu kuin juokset kiviseinää päin. Toisaalta hän voi myös slipata ja viimeistellä urheilullisella donkilla, avuttoman apupuolustajan yli. Kyse ei ole niinkään teknisestä taidosta, vaan taidosta liikkua. Aalto pääsee myös nauttimaan laadukkaasta tarjoilusta Bojanin ja kumppanien johdolla, kuten myös Hannes Pöllä, saa pelata Tuomas Hirvosen tasoisen pelintekijän kanssa. Pöllä 210cm ja paljon urheilullisemman oloinen preesens, kuin edellisillä kausilla. Pöllä, on ollut enemmän syvien koppien erikoismies, millä hän valtaa aseman korin läheltä ja nostaa helpot kaksi pistettä. Samat kiviseinä screenit ovat kuuluneet valikoimaan, mutta nyt alkukaudesta Hannes on irronnut screeneistä paljon paremmin. Saadessaan kopin vauhtiin on vastustajalla aika vähän tehtävissä, kysykää vaikka Clevon Brownilta.

Aalto oli jo, Hannes on parantanut rullaamistaan korille. Molemmilla pätevät tarjoilijat käytössä. Miehet eivät ole Lee jr, vertaisia tukijalkavirtuooseja, mutta muskeloivat tiensä korille vastustajan isoja ja varsinkin pieniä vastaan, mihin mainitsemani hyvät kotimaiset nelospaikan pelaajat eivät pystyneet. Iso kuva, miksi miehet ovat niin arvokkaita joukkueilleen, on trendi pienentää pelaamista ja pelaajia jatkuvasti. Haetaan viisi ulkona hyökkäämistä, neljällä takamiehellä tai laiturilla. Palloscreenit halutaan vaihtaa, ja avataan paikkoja miss-matcheille postiin tai levypallo tilanteeseen. Vastustajilla ei tunnu olevan sopivaa match-upia näille herroille. Aloitusviisikon tasoinen kotimainen 5-paikan pelaaja on luksus, mikä vapauttaa dollareita laitapaikkojen jenkkeihin, joita on enemmän tarjolla ja huokeammalla hinnalla, kuin hyviä 5-paikan vahvistuksia.

Paljon terveyttä, näille miehille, koska he tuovat, ainutlaatuisen uhan voimaa ja urheilullisuutta joukkueilleen. Kataja on ollut alkukauden vakuuttavin ryhmä, Naje Smith on oikein hyvä back-up pelaaja Pöllälle. Smith on liikkuva energia pelaaja, joka osaa vähän kaikkea. Ei välttämättä mitään erinomaisesti, paitsi hän tuo asennetta, rämäpäisyyttä ja sopivan X-Factorin, Joensuulaisille. Kalle Peltonen on pelannut 5-paikkaa Aallon ollessa pois, ja Kallekin on näyttänyt monipuolisuuttaan. Varalla on myös Veeti Helakorpi isompana miehenä ja Roni Ahvenjärvi heittävänä. Korihailla on äärimmäisen hyvä tilanne, koska voivat seurata pelaajamarkkinaa, sekä omaa joukkuetta varsinkin kovempia vastustajia vastaan, mitä Uki tarvitsee. Alkukauden vastukset ovat olleet kevyemmästä päästä, joten tähän saadaan vastausta myöhemmin.

Honka on tämän vuoden Korihait?

Voiko espoolaisryhmä olla tämän kauden sensaatio, ja pelata itsensä ylempään jatkosarjaan. Alkukauden perusteella kyllä. Voitot molemmista Kymenlaakson joukkueista, varsinkin erittäin kypsä esitys Kouvoja vastaan, kolmella amerikkalaisella.

Honka puolustaa palloa koko kentällä, pallollisen puolustaja on jatkuvasti kyynervarren tai kädenmitan päässä, uimassa hyökkääjän liiveihin ja tekee päätöksenteosta epämiellyttävää. 1-4 pelipaikkojen actionit vaihdetaan ja samaa intensiteettiä vaaditaan myös isoilta laitureilta pelata lähellä palloa. Puolustuksen ankkuri Susijengi legenda Kotti, tarjoilee peleissä omaa klinikkaansa. Uskon vahvasti, että Tuukalla on hieman vapaampi rooli palloscreenin puolustajana, kuin back-up sentteri Iiro Tuomella. Kotti lukee pallollista hyökkääjää erinomaisesti, ja osaa ajoittaa kovan näytön, nopean näytön tai vaihdon oikea-aikaisesti. Hän pelaa harvoin kahta kertaa peräkkäin samalla tavalla, se tekee hyökkääjän valinnoista äärimmäisen hitaita. Virkaveli Tuomella, ei ole samaa kokemusta ja sen takia vaihtoehdot ovat rajallisemmat, mutta hän varmasti on oikeassa paikassa oppimassa. Kokoonpanon koko ja fyysisyys, antavat mahdollisuuden vaihtamiselle. Takamiehet Quisenberry ja Kallio, ovat vahvoja kavereita, joten suoria miss-matcheja on vaikea saada. Tämän lisäksi Hongalla on selkeä konsepti tuplata low-post, jos sinne palloa pakotetaan.

Hyökkäyksessä joukkue pelaa paljon trendien mukaista 5-ulkona hyökkäystä. Kotti on oiva pelintekijä, liikkuvan tukijalan avulla keskellä kenttää. Quisenberry ja Kallio pystyvät voittamaan oman 1vs1 tilanteen. Roberts ja Gonzalvez, pystyvät fyysisyydellään voittamaan useimmat match-upit. Kotimaiset pelaajat tekevät nopeita päätöksiä, heittämisen tai ajamisen osalta. Roolitukset tuntuvat olevan kohdallaan. Ainoa selkeä kysymysmerkki on heittotaito? Onko alkukauden osumaprosentit kestäviä? Haaste tulee olemaan varmasti myös, miten pelaajat sopeutuvat, pieneen peliaikaan?

Identiteetti on vahva, joukkueessa on leveyttä pärjätä pienten poissaolojen läpi, ja joukkueesta löytyy sopiva sekoitus nuoruutta ja kokemusta.

Jenkit vaihtoon!!

Uskokaa. Ymmärrän realiteetin, jos pelit eivät lähde "odotetulla" tavalla liikkeellä, siis voittaa pitää vaikka resursseja siihen ei olisi annettu. Tässä tilanteessa vaihdetaan vahvistuksia tai valmentajaa. Korisliiga arkea eläneenä, pelaajista, kansalaisuudesta riippumatta tulee hyvin läheisiä. Ulkomaalaisvahvistukset ymmärtävät olevansa kovimmassa paineessa, ja jos kommunikaatio roolista ja odotuksista ei toimi, pelaamisesta tulee varovaista, pakottavaa ja epätuottavaa. Koska en tiedä tarkemmin, mihin rooleihin pelaajia on hankittu? Mitä valmennus heiltä odottaa? En voi sanoa, onnistuuko tai epäonnistuuko pelaaja roolissaan. En myöskään ole nähnyt yhtään harjoitusta, missä pääsee näkemään millä tasolla pelaajien ammattimaisuus on. Oman kokemukseni mukaan ulkomaalaisvahvistukset ovat kaikista ammattimaisimpia pelaajia joukkueissa. Olen suosinut toki valinnoissa pelaajia, joilla on jo kokemusta Euroopassa pelaamisesta. Esimerkki seuraksi otan, nyt eniten vaihtoja tehneen, Tampereen Pyrinnön.

Ensin kasataan suomalainen runko. Valtteri Mervola, Antero Lehto, Kion Williams, Riku Laine ja Ilmari Toikkanen. Hyviä pelaajia, duunarihenkisiä ja valmentajansa näköisiä. Kolme alle 190-senttistä, kohtuu kevytrakenteista pelaajaa. Linkkuveitsimäinen taisteleva laituri. Iso 5-paikan pelaaja, jolla vahvuudet tilan tekemisestä korinalle.

Jaylin Richardson, Eric Bledson, Davon Clare ovat käyneet. Luka Sakota, Jordan Giles, Henry Pwono ja Larry Kuimi, yrittävät vakuuttaa nyt. Sakota on iso takamies, jonka pitäisi pelata toisena pallonkäsittelijänä, pienen kotimaisen takamiehen vierellä. Pyrintö pyrkii vaihtamaan palloscreenit, ja takalinjalla kolmoisvaihtamaan, saaden isomman pelaajan vastustajan rullaajan puolustajaksi. Jordan Giles on monipuolinen, osaan vähän kaikkea tyyppinen isolation pelaaja. Pyrinnön hyökkäys on vahvasti palloscreen orientoitunutta, tilankäyttöön perustuvaa ja nopeaa päätöksentekoa vaativaa pelaamista. Pwono on fyysinen viimeistelijä ja hyökkäyslevypallo pelaaja. Hänellä on kohtalainen heitto, pystyy viimeistelemään hankalista paikoista ja kuulemani perusteella erittäin kova työmoraali. Pwono ei ole kummoinen screenaaja, varsinkaan irtautumaan screeneistä, heikko syöttäjä ja päätöksentekijä, jos puolustuksella apupelaajat valmiina. Larry Kuimi, sarjan nopein ja kovimman moottorin omaava alimittainen 5-paikan pelaaja. Voi huoletta puolustaa 1-5 pelipaikan pelaajia, ainakin teoriassa, koska liikkuvuus mahdollistaa sen. Nopea irtautumaan screeneistä, pystyy viimeistelemään raudan yläpuolelta, muttei mikään post korintekijä.

Taustojen perusteella, arvioisin ettei budjetti näihin pelaajiin ole ollut kovin kummoinen. Jopa liigan pienin, yhdessä Korihaiden kanssa. Rahaa kuluu vaihtoihin, ja erilaisia pelaajia tuodaan kokeilemaan onnistumista. Vaihdetaanko Giles, ratkaisukykyiseen kombo takamieheen, joka pystyy tekemään nopeampia päätöksiä ja on halukkaampi/kyvykkäämpi kolmen pisteen heittäjä? Kuimi, on virheherkkä, mutta pystyy tuomaan energiaa peliin, ei ilmeisesti vaadi paljon pallokosketuksia, rullaa korille kovaa. Vaihdetaanko hänet saman tyyppiseen pelaajaan, joka sitten vielä tekee post pelistä koreja? Ei näillä budjeteilla.

Vai lähdetäänkö muuttamaan pelikirjaa. Vähemmän palloscreeniä, enemmän post tyhjennyksiä liikkuville laitureille? Sitten sopassa on vielä Korisliigan yksi parhaista korintekijöistä Topias Palmi. Pelataanko Palmin kautta supertähti korista? Ja kun, Topias saa diilin ulkomailta, palataanko joukkueen vahvuuksien kautta pelaamiseen?

Pyrinnön ulkomaalaisvahvistukset eivät ole onnistuneet. Lusikalla annettaessa, ei voi kauhalla vaatia. Jatkuuko vaihtorumba? Vai korjataanko vuotava siirtymäpuolustus, heikko pallon paine, hyökkäyksen tilankäyttö ongelmat jne?

Kahden kierroksen All-Stars viisikko

PG: Lassi Nikkarinen. Seagullsin pelaamisen tärkein palanen. Joukkueelleen korvaamaton.

G: Samu Adler. Uskomattoman röyhkeä ratkaisija, pelaa kuin veteraani.

G: KeShawn Curry. Mahdollisesti sarjan paras pelaaja tällä hetkellä. Pystyy tekemään korin mistä tahansa.

PF: Nate Pollard. Pallollinen osaaminen, yhdistettynä fyysiseen pelaamiseen. Match-up painajainen.

C: Kaden Anderson. Ohi suomalaisten isojen taidolla ja monipuolisuudellaan.