NBA preseason katsaus

Coach Juri goes America

NBA Preseason on pyörähtänyt käyntiin. Kesään mahtui pelaajaliikennettä, mutta oma fiilis on, että haastajat vahvistuivat, ja Bostonilla tulee olemaan enemmän vaikeuksia uusia mestaruutensa. Keskityn tässä kirjoituksessa tarkemmin kolmeen joukkueeseen. Olen nyt virallisesti hypännyt Jalen Brunson/New York Knicks bandwagoniin, eli Knicksiä tulee seurattua tässä blogissa ja hieno päästä samaan seuraan Suomen Knicks-fanien Ipe Rantasen ja Aleksi Suomisen kanssa. Tunne voi olla yksipuolinen. Oman suosikin lisäksi käsitellään odotuksia meidän, suomalaisjoukkueille, eli Utah Jazzille ja Memphis Grizzliesille. Lyhyt osio myös kiinnostaville/contendereille ja NBA:n turhille jutuille, mitä en oikein ymmärrä.

Koripalloa ja NBA:ta monta vuotta toki seuranneensa, mutta en samalla intensiteetillä, kuin moni muu suomalainen koripallotietäjä. Nyt League Pass on jo hankittuna, ja valmiina seuraamaan, useampaa kiinnostavaa joukkuetta, ja miltä heidän peli näyttää. Lähteinä käytän myös ajankäyttö mahdollisuuksien mukaan podcasteja (NBA-tuokio, Kaunis Peli, Hoop Collective ja joukkueiden daily ohjelmia yms). Oma kulmani paljon pelin ja joukkueen kollektiivin kautta, yrittäen ymmärtää NBA:n erityispiirteitä.

New York Knicks, legit mestari-contender vai ainoastaan Idän uusi herra?

Knicksin edellinen kausi päättyi MSG:llä, toisen kierroksen Game 7:ssa, Indiana Pacersia vastaan. Joukkue oli täynnä loukkaantuneita, ja kirsikkana kakkuun Jalen Brunson mursi kätensä, tuossa ottelussa. Brunson oli jo kevään aikana noussut kulttipelaajan asemaan New Yorkissa. Brunson, Josh Hart ja Donte DiVincenzo, muodostivat Nova Knicksin, kolme pelaajaa Villanovan yliopiston mestaruusjoukkueesta vuodelta 2016. Joukkueen kemiaa ylistettiin ja tähän pohjaan oli hyvä lähteä rakentamaan. Knicksin kesä nopeasti kelattuna, ei välttämättä aikajärjestyksessä.

Isaiah Hartenstein, menetettiin rajoittuna vapaana agenttina Oklahomaan, koska OKC pystyi tarjoamaan isomman sopimuksen. Mikal Bridges, treidattiin Brooklynistä ja nyt joukkueessa oli neljä pelaajaa, Villanovan '16 mestareista. Isoin pommi, tuli juuri ennen harjoitusleirin alkua, kun joukkue hankki Karl-Anthony Townsin, vaihdossa Julius Randleen ja Donte DiVincenzoon. Nämä liikkeet verottivat lähes kaiken Knicksin tulevaisuuden varauksista, mutta vankistivat, että tämä joukkue on se millä lähdetään tavoittelemaan mestaruutta seuraavina vuosina.

Jalen Brunson, Josh Hart, Mikal Bridges, OG Anunoby, Karl-Anthony Towns. Siinä joukkueen odotettu avausviisikko. Penkiltä vastuuta saavat, Miles McBride, Cameron Payne, TJ Warren, Precious Achiuwa ja joulu-tammikuussa palaava Mitchell Robinson. Mielenkiintoista seurata mien runkosarjan aikana yritetään kehittää rookie pelintekijä Tyler Kolekia, ja kolmatta sentteriä Jericho Simsiä. Valmentaja Tom Thibodeauta on kritisoitu että, hän ajaa avainpelaajat koville, jo runkosarjassa, eikä anna niin paljon kehitysmahdollisuuksia nuorille pelaajille. Joukkue joutuu taiteilemaan, varsinkin puolustuspäässä, koska KAT, ei ole Hartensteinin veroinen puolustaja, ja Mitchell Robinson on loukkaantuneena. Joukkueessa on kuitenkin laitapuolustajina ilmiömäiset Mikal Bridges ja OG Anunoby, ja penkiltä pienikokoinen Precious Achiuwa. Hyökkäystehot paranevat tietenkin, koska Jalen Brunsonille syntyy valtavasti tilaa, Townsin, Anunobyn ja Bridgesin myötä. Viisikon täydentävä Josh Hart, ei ole todistanut itseään kaukoheittäjänä, mutta on erinomainen linkkuveitsi, joka tekee voittavia pelitekoja levypallovoimallaan ja pelintekokyvyllään. Robinsonin paluun jälkeen, Knicksillä on myös kokoa ja puolustusosaamista Townsin rinnalle, ja joukkue oikein hyvässä balanssissa. Cameron Payne ja TJ Warren olivat hyviä veteraanisignauksia kesän aikana, tuomaan leveyttä. Isoin huoli on tietenkin loukkaantumiset, joille Robinson, Anunoby ja Towns varsinkin ovat varsin alttiita.

Itäinen konfrenssi on tänä vuonna erittäin syvä, myös talentin puolelta. Milwaukee Bucksilla on varmasti vielä yksi huitaisu tankissa, Orlando on nuori, joka pelasi erittäin hyvin viime vuonna. Clevelandilla sama runko jatkaa uudessa valmennuksessa. Onko Miami edelleen vaarallinen? Indiana kaatoi Knicksin play-offeissa ja pääsi itäisen konfrenssin finaaleihin. Kaikki hyviä joukkueita, mutta itse näen vain kaksi todellista joukkuetta idässä, Knicksin lisäksi. Kärkiosaamisen perusteella. Philadelphia 76ers, hankki kesän parhaan vapaan agentin Paul Georgen. Näin Philly muodostaa oman ison kolmikon Tyrese Maxeyn, Georgen ja Joel Embiidin varaan. Tätä kolmikkoa tukemassa on Kelly Oubre jr ja Miamista napattu Caleb Martin. Penkiltä tulee valtavasti kokemusta, mutta kuinka ison roolin pelaajia Kyle Lowry, Eric Gordon ja Andre Drummond ovat 2020-luvun puolessa välissä? Hallitseva mestari Boston Celtics, piti sarjan parhaan aloitusviisikon kasassa. Viisikon, minkä jokainen jäsen kuuluu NBA;n 50 parhaan pelaajan joukkoon. Jrue Holiday, Derrick White, Jaylen Brown, Jayson Tatum ja Kristpas Porzingis. Porzingis on pois, joulu-tammikuulle. Mies miestä vastaan, Celticsin viisikko on parempi, Knicks luottaa että Bridges ja Anunoby ovat parhaat match-upit Browniin ja Tatumiin, mutta kyllä Jrue Holiday pystyy tekemään Jalen Brunsonin illan ikäväksi. Towns on parempi kuin Porzingis mutta Derrick White on parempi kuin Josh Hart. Knicksillä on penkillä enemmän syvyyttä, ja ehkä jopa enemmän muuntautumiskykyä. Tervein joukkue voittaa keväällä/kesällä, kuitenkin joten äärimmäisen mielenkiintoista itäistä konfrenssia odotan. Ja odotukset Knicksiin ovat äärimmäisen korkealla.

Coach Lisalo goes to Memphis

Suomalaisen koripallovalmennuksen edelläkävijä, Tuomas Iisalo, jonka sukunimi on Memphisläisille podcastaajille hankala ainakin vielä, vie koripallo oppinsa Tenneseehen. Training camp puheissa, on ollut paljon puhetta Memphisin uudesta hyökkäyksestä, ja sen sisäänajosta. Myös puolustuksessa nähdään ilmeisesti enemmän koko kentän prässiä. Tarkoituksena lisätä pallonhallintojen määrää. Päävalmentaja Jenkins, kertoi lehdistölle Iisalon toimivan "Lead Assistant" roolissa, joten voimme otaksua, että Tuomaksella on näpit pelissä monessa taktisessa asiassa.

Memphisin viime kausi oli melkoinen huti. Loukkaantumiset, Ja Morantin pelikielto tekivät menestymisestä mahdotonta. Kausilla 2021-2023, 107 voittoa napannut Grizzlies, saavutti vain 27 voittoa edellisellä kaudella. Nyt kaikki pitäisi olla paremmin. Ja Morant kunnossa, ilman aseita. Desmond Bane, Marcus Smart, Jaren Jackson jr sekä tulokas sentteri Zach Eady, jolta odotetaan jo ensimmäisellä kaudella tulosta. Rotaatiossa oletettavasti Luke Kennard, Brandon Clarke, Vincent Williams jr, Santi Aldama, Jake LaRavia ja parannuttuaan GG Jackson. Memphis piti joukkueen rungon kasassa, ja lisäsi sentteri paikalle Eadyn.

Joukkueen tärkeimmät pelaajat Morant ja Bane ovat lukittuina pitkillä sopimuksilla, joiden arvo on loppua kohti varsin hyvä, nousevan palkkakaton myötä. Jaren Jackson jr, joka muodostaa kolmannen osan Memphisin isosta kolmikosta, on vielä kaksi vuotta sopimusta jäljellä. Tämän kolmikon ympärille rakennetaan Grizzliesissä tulevaisuutta. Morant, super urheilullisena pelintekijänä on tietenkin mielenkiintoisin, koska Iisalon hyökkäykset pyörivät palloa dominoivan pelintekijän ympärillä. Laitapaikoilla Iisalo on suosinut monipuolisia ulottuvia laitureita, jotka heittävät kolmen pisteen heittoja ja hyökkäävät lähestymisiä vastaan. Desmond Bane sopii tähän kategoriaan, mutta miten Marcus Smart ja Jaren Jackson jr, sopivat tähän systeemiin? Onko Smart kuudes mies? Avausviisikon paikan voi hyvin ottaa myös tarkka-ampuja Luke Kennard, mikä luo Morant – Eady kaksikon palloscreen pelille tilaa.

Taso on lännessä jäätävän kova, mutta Memphis on tavallaan nukkuva jättiläinen. Yli 50 voiton kausilla, sentteripaikalla hääri sympaattinen Steven Adams. Pystyykö Eady auttamaan joukkuetta heti ensimmäisellä kaudellaan? Tulevaisuus on kuitenkin kohtuu lupaava, Morantin ja Banen sopimusten myötä. Memphis on todella lähellä, ainakin runkosarjassa haastamassa lännen kärkinelikon OKC, Minnesota, Denver ja Dallas takana.

Lauri nappasi Bägin, ansaitusti

Tankkaamisen tai uudelleenrakentamisen tiellä olevalle Utah Jazzille, ei läntisessä konfrenssissa paljon menestystä kannata odottaa. Maksimi sopimuksen tehnyt Lauri Markkanen, antaa kuitenkin pohjan, millä vältetään konfrenssin pohja, ja varsinkin koko liigan pohja. Tämä tosin kertoo enemmän Portlandin, Brooklynin ja Washingtonin tilanteesta. Ja toisaalta samassa tierissä, hälläväliä nämä joukkueet ovat.

Keskustelupalstoilla ja kolumneissa, paljon rapaa, 238 miljoonan dollarin sopimuksen kirjoittamisesta, saanut Lauri teki aivan oikein (IMHO). Seura missä hän nousi All-Star asemaan, missä perheellisenä ihmisenä viihtyy ja kokee pystyvänsä kehittyvän edelleen. Lauri saa olla joukkueen ykkösoptio, kehittyä ratkaisijana ja oman heiton luojana. Kehittää johtajan ominaisuuksia, mitkä eivät nöyrälle jyväskyläläiselle varsinkaan NBA pukukopin kaltaisessa kulttuurissa ole helpoimpia. Se, että saa harjoitella tervettä "itsekkyyttä" ja johtajuutta, NBA runkosarjan kaltaisessa kilpailullisessa ympäristössä, ja saa siitä 42-53 miljoonaa dollaria korvausta ei kuullosta hassummalta. Ensi kesänä trade huhut ovat jälleen Laurin ympärillä. Mutta onpahan, hänellä sopimus valmiina niin ei tarvitse kotikisoja jättää väliin sopimuksen ollessa katkolla. Isänmaallista ajattelua Laurilta.

Will Hardy, vaikuttaa erittäin pätevältä valmentajalta. Hän on taikonut aikamoisia esityksiä vajavaisilla rostereilla, mutta nyt kokoonpanossa on vaikeuskerrointa erittäin paljon. Keyonte George, Isaiah Collier, Collin Sexton, Jordan Clarkson, Patrick Mills. Takakentän rotaatiossa Georgea on povattu tulevaisuuden PG rooliin, Collier on varmaan se haastaja tässä kilpailussa. Sexton ja Clarkson tradeassetteja, eivät kuitenkaan kovin haluttuja sellasia. Mills, veteraani pukukoppiin. Laurin jälkeen laituriosastolla Taylor Hendricks, Cody Williams, Brice Sensabaugh, Sviatoslav Mykhailiuk ja Johnny Juzang. Sentterin ja ison laitahyökkääjän paikoilla pyörii Walker Kessler, John Collins, Drew Eubanks ja Kyle Filipowski. Paljon raakaa talenttia, ja epäsopivia kiertolaisia.

Seurajohdon pitäisi lyödä selkeä visio, mitkä pelaajat ovat ne joita lähdetään kehittämään, kun jokaiselle jotain on ei mitään kenellekkään. Collier vaikuttaa enemmän pass first pointilta, George on atleettisuutta ja kehityskelpoinen heitto, Hendricks vaikuttaa tulevalta Jarred Vanderbiltiltä, Cody Williams tarvitsee lihaa luiden päälle. Walker Kessler tarvitsee hieman aikaa, mutta torjunta uhka siellä ainakin on. Takakentälle kaivataan selkeästi hyviä pallollisen puolustajia kaarelle ja heittovoimaa. Tyyppiä Donte DiVincenzo. Sentteri rotaatioon olisi hyvä saada yksi vertikaali uhkaa tarjoava urheilija. Toki totta puhuen varmasti myös pallollinen edunluoja, tai kaveri Laurille pelata kahden miehen pelejä.

Mielenkiinnolla alan seurailemaan Utahin liikkeitä, pelaajakehityksen osalta. Kokoonpanoahan ei haluta välttämättä tänä vuonna parantaa, mutta jos kiertolaisia saataisiin ulos, kompensaatiota vastaan. Voisi sekin olla Jazzille pieni voitto.

Kiinnostavimmat contenderit

Idästä kävin läpi jo, Bostonin ja Philadelphian. Lännestä runkosarjan todennäköisin voittaja on Oklahoma City Thunder. OKC:n, lisäksi Minnesota on kiinnostavin haastaja. Hullua jättää Nikola Jokicin Denver laskuista, mutta jätetään kuitenkin.

OKC voitti viime lännen jo viime kaudella, eteni konfrenssin välieriin ja putosi siellä Dallasille otteluvoitoin 4-2. Nuori joukkue pystyi pitämään tärkeimmät pelaajansa vielä kiinni ja hankki kokemusta ja laadukkaita roolimiehiä, kuten Isaiah Hartensteinin ja Alex Caruson. Shai Gilgeous-Alexander, Jalen Williams ja Chet Holmgren muodostavat OKC:n ison kolmikon, ja tätä kolmikkoa tukemaan löydettiin erinomaisia palasia.

Minnesota teki mullistavan siirron, kauppaamalla seuran pitkäaikasimman tähtipelaajan Karl-Anthony Townsin, Knicksiin. Donte DiVincenzo istuu erinomaisesti takamies/laituri rotaatioon Anthony Edwardsin ja Jaden McDanielsin rinnalle. Julius Randlen fit on kyseenalaisempi, mutta joukkue näkee selkeästi potentiaalia Naz Reidissä. Randle, Reid ja Rudy Gobert muodostavat erittäin laadukkaan isojen pelaajien kierron. Takamiehenä veteraani Mike Conley pyörittää peliä, ja tulokas Rob Dillingham pääsee erinomaiseen oppiin. Vaikka KAT:in lähtö heikensi joukkueen kattoa, mutta näen tässä hyvän roolituksen, supertähti Anthony Edwardsin ympärille.

Koska joukkueissa on yksilötalenttia niin paljon, pitää mainita Denver ja Dallas tässä kastissa. Play-off paikoistahan lännessä kilpailee 12 joukkuetta, ja mahdollinen kolmastoista on San Antonio Spurs. Eli taso on varsin leveä.

Isot, mutta turhat storylinet

Los Angeles Lakers. Yksi maailman tunnetuimmista urheilubrändeistä. Tohtori Jerry Bussin muokkaama ilmiö. Ollaan ajamassa täydelliseen henkilökultin palvontaan, mikä tulee johtamaan seuraavien vuosien aikana keskenkertaiseen urheilulliseen menestykseen ja taaperrukseen, alati kilpailullisemmassa läntisessä konfrenssissa. LeBron James, on yksi kaikkien aikojen parhaimmista koripalloilijoista, ansainnut kaiken suitsutuksen pelillisistä kyvyistään. Joukkueen tähtipelaaja, päävalmentaja ja GM. Haluaa pojalleen kaiken parhaan, mutta tämä helikopteri vanhemmuus, on pilaamassa ainakin osittain oman pojan maineen ja legendaarisen seuran tulevaisuuden. Bronny James, ei ole NBA-tason koripalloilija. 185 senttinen takamies, jolla ei pelinjohtokykyä, ällistyttävää heittotaitoa, erottautuvaa urheilullisuutta. Pelaaja, jolle annettiin neljän vuoden taattu, tuo lapsesi töihin sopimus. Voin vain kuvitella, miten se istuu monen nälkäisen pelaajan ajatusmaailmaan, kun joutuvat vieressä, uhraamaan mahdollisesti oman tulevaisuuden, LeBronin harjoittaman nepotismin vuoksi. JJ Redick. Huikea podcast juontaja, selkeästi älykäs ihminen koripallon kokonaisvaltaisuudessa, entinen pelaaja, joka ymmärtää pukukoppia. Hänet valitaan, tämän ikonisen urheiluorganisaation päävalmentajaksi, koska on hyvää pataa LeBronin kanssa, ja heillä oli keväällä yhteinen podcast/työharjoittelu. JJ, voi olla ja varmasti tulee, hyvä koripallovalmentaja tulevaisuudessa. Eikä kukaan kieltäydy, (paitsi Dan Hurley) Los Angeles Lakersin tarjoamasta päävalmentajan pestistä. Mutta onhan se irvokasta, miten valmentajuutta näin aliarvostetaan, että voit nousta lapsesi ala-asteen valmentajasta, Lakersin päävalmentajaksi, ilman muuta, valmennus kokemusta. Steve Kerr, onnistui. Mutta hänellä oli otollisempi tilanne, ja kokemusta seurajohdon puolelta. Ennakoin armotonta taistelua, lännen play-in paikasta.

Flagg race, kilpailu NBA:n huonoimmasta joukkueesta, saaden suurimman todennäköisyyden varata joulukuussa 18 vuotta täyttävä, Cooper Flagg. Duke Blue Devilsissä, NCAA vuoden käyttävä, 206 senttinen atleettinen laituri, on ollut jo pitkään suurin puheenaihe 2025 kesän varaustilaisuudessa. Vahvimmin tästä pelaajasta tulevat taistelemaan Brooklyn ja Portland. Nämä kaksi joukkuetta, tulevat olemaan tulevalla kaudella, talentin puolesta äärimmäisen heikkoja. Seuraavina kilpailuun ilmoittautuu Washington, Detroit, Utah ja Charlotte. Kolmella viimeisellä, olisi palasia valmiina ympäröimään Flagg, potentiaalisilla palasilla. Siihen sopivat veteraanit kylkeen, niin voidaan puhua pudotuspeli joukkueesta. Flagg, ei kuitenkaan ole, Victor Wembanyama. En ole täysin kartalla, joukkueiden varausvuorojen määrästä, mutta Flaggille paras, sijainti voisi olla Utah, Charlotte tai Detroit. Lauri, Brandon Miller tai Cade Cunningham, kaverina nopeuttaisi prosessia, tulla merkitykselliseksi, tai voittavaksi pelaajaksi NBA:ssa. Matka Brooklynista, merkityksellisyyteen, voi olla pitkä. Portlandin varatessa, voidaan ennakoida jonkun asian menevän pahasti pieleen, koska niin vain Portlandin varauksille useimmiten käy.

Palataan pre seasonin lopulla aiheisiin uudestaan. Isossa seurannassa siis Knicks, Grizzlies ja Jazz. Unohtamatta muita oleelliseksi, luokiteltavia aiheita NBA:sta.