Pelin pitkittämisen taide

Korisliigaa on nyt pelattu, kohta viisi kierrosta, eli melkein neljännes runkosarjasta. Sarja kolmosena majailee Loimaa Bisons, neljän ottelun voittoputkessa. Onhan se vähän perverssiä lähteä analysoimaan viime kauden joukkuetta, mutta pidetään analyysilasit kirkkaina. Käydään myös pieni katsaus muihin joukkueisiin miesten korisliigassa ja annetaan kappale myös naisten korisliigalle.

Alkukauden komeetta Loimaa Bisons

Neljä voittoa putkeen, mukana vierasvoitot Kymenlaakson jengeistä, ja kotivoitot Pirkanmaan porukoista. Kouvolassa ainoastaan yli 80 pistettä tehty, kolme ottelua vastustaja alle 70 pistettä. Käväisin RealGM:n joukkuetilastosivuilla ja tilastot tukivat eyetestiä. Ja mitä pidemmälle selasin kausia läpi, on Bisonsin strategia ollut todellista trendejä vastaan taistelua.

Joukkue löytyy Pace tilaston hänniltä 71.2 pallonhallintaa per peli. Pace=Tempo, joukkueiden pallonhallinta määrä ottelussa, ilman vapaaheittoja. Pyrinnön pace otteluissa on 72, mikä menee myös yhteen matalemmista noin 15 vuoden ajalta. Kouvojen joukkueet 2011-2013, ovat pelanneet kauden näin matalalla temmolla. Mitä se sitten tarkoittaa?

Vähemmän pallonhallintoja, vähemmän mahdollisuuksia korintekoon. Joukkueen tärkein pelaaja Jeremiah Wood, ei ole vahvimmillaan 40min tempo pelissä, niin tuodaan pallonhallinnat alas ja tehdään pelistä mahdollisimman tahmea. Ei höpötetä jargonia aktiivisesta koko kentän pelaamisesta, vaan arvostetaan jokaista pallonhallintaa mahdollisimman paljon. Toki tämän toteuttaminen tarvitsee hyvän taktiikan molempiin kenttäpäätyihin.

Hyökkäyksessä valinta on aika selkeä. Palloa pelataan maltilla korin läheisyyteen Woodille, josta point-center operoi, Woodin maltti ja joukkueen jatkuva leikkaaminen pitää apupuolustukset varuillaan ja tuplaamisen melko mahdottomana. Jos, tuplauksia lähetetään Wood löytää kaarelta vapaan pelaajan, joka voi heittää palloa ja Bisonsilla on hyvät sisäasemat. Toisena pelintekijänä Symir Torrance, tarjoaa toisen pelintekijän kaarelle ja pelin rytmittäjän. Heittopeli on loimaalaisilla takunnut oikein huolella, kolmen pisteen prosentti joukkueella 29.2%, mutta toisaalta Bisons ei ole mikään volyymi heitto joukkue.

Puolustuksessa Bisonsia voisi kuvata, jalkapallotermein matalan blokin joukkueeksi. Joukkueessa on paljon vaihtokyvykkyyttä, kokoa ja fyysisyyttä. Woodin koripalloymmärrys, Alanen-Torrence-Iwuakor kolmikon koko ja puolustuskyvykkyys ja Teuvan Kokon pallonpaine antavat hyvän sekoituksen rakentaa konsepti. Palloscreenit 5-pelipaikan kanssa Bisons pelaa pääsääntöisesti "dropissa", mutta heittokellon lopulla vaihdetaan. Muut pelaajat pienentävät kenttää ja auttavat pallolliseen lähimmistä syöttölinjoista, mihin joukkueen koko antaa mahdollisuuden. Näin Bisons pysyy poissa rotaatioista, ja pystyy säilyttämään sisäaseman levypallopeliä varten. Levypallopelissä joukkue on tilastollisesti sarjan keskikastia. Iwuakor, Wood, Torrence ja Alanen ovat pelipaikoilleen kaikki hyviä levypallopelaajia.

Joukkue on myös rakennettu erittäin fiksusti. Sivuan hieman viime kauden joukkuetta vertailuna. Devon Goodman oli sarjan nopein pelintekijä ja parhaimmillaan avoimella kentällä. Dylan Painter mahdollisesti hitain sisäpelaaja, mutta dominoiva post jyrä. Molemmat hyviä koripalloilijoita, mutta yhteensopivuus ei ollut paras mahdollinen. Torrence pystyisi varmasti pelaamaan nopeaa peliäkin, mutta hänellä on pelintekijänä myös hidas vaihde, mikä on yhteensopivampi Woodin kanssa. Iwuakor tuo niitä asioita puolustuksessa, mitä Wood ei pysty tekemään, ja on ollut positiivinen yllätys hyökkäyspäässä. Neljäs vahvistus Daniels on siirretty kuudennen pelaajan rooliin, mikä tuntuu avaavan paremmin Kokon ja Alasen pelaamista. Yksinkertaisesti ajateltuna, voitaisiin ajatella, jos Daniels vaihdetaan parempaan pelaajaan, joukkue paranee, mutta Danielsilla on potentiaali heittää vapaat heitot sisään, pudotella keskimatkan kakkonen kohtuu prosentein ja käsitykseni mukaan henkilö ei ole "m*lkvistinpentti". Nyt joukkue on vahva ehdokas ylempään jatkosarjaan, mitali potentiaalia en vielä näe, mutta tämän kauden Korihait on ehkä rakentumassa.

Pikakelaus muihin joukkueisiin

Helsinki Seagulls, näyttää tälle "asiantuntijalle" pitkää nenää. Hyökkäyksen pohja on tuttu aikaisemmilta kausilta, mutta siihen on tuotu kivasti vaihtoehtoja ja lukuja. Tevin Olison on sarjan kärkivahvistuksia, Rene Rougeau on tullut pelaamaan jo syksystä, ja on edelleen sarjan paras 4-paikan pelaaja. Shawn Hopkinsin pirteitä esityksiä ja itseluottamuksen kasvua on ollut mukava seurata. Puolustus on tuttuun tapaan tilkitty ja hyökkäys tehokkuus sarjan parasta. Kokoonpanossa laituri paikoilla tunkua, ja Lassi Nikkariselle ei oikein ole back-up takamiestä, mutta vaikea on lähteä muutoksia ehdottamaan, kun joukkueella on noin kova kahdeksan pelaajan rotaatio.

Kauhajoen Karhubasket. Nuori joukkue on esitellyt molempia puoliaan. Kollektiivin toimiessa, joukkue kaataa vastustajat intensiteetillään, tahmeissa peleissä joukkueelta on puuttunut go to ratkaisija. Quan Jacksonin mukaan tulo on mielenkiintoinen lisä, koska Jacksonin veteraani status, jättää joko Seth Milnerin tai Joe Touisantin kokoonpanosta. Milner loukkaantuneena vielä, joten hänen tasoa ei olla päästy näkemään. Nate Pollard ja Kaden Anderson ovat pelipaikoillaan sarjan parhaimmistoa. Nuoriso osasto on pelannut kohtuu odotetun ailahtelevasti, mutta potentiaali on nähtävissä.

Kataja Basket, aloitti kauden äärimmäisen vahvasti. 7-8 pelaajan rotaatiolla, on kuitenkin alkanut jalka painamaan ja otteet tasaantumaan. Joukkue on mielestäni roolitettu huomattavasti paremmin kuin viime kautinen. Grant Singleton oli viime kaudella, hieman "outo mies" kokoonpanossa Tuomas Hirvosen vierellä. Nyt nelosjenkin asemassa on iso mies Naje Smith. Smith on hauska energia pelaaja, taitava pallon kanssa, liikkuva ja monipuolinen puolustaja. Ei mikään viimeisteljiä tai 1vs1 pelaaja, mutta täyttää roolinsa, Hannes Pöllän back-upina erinomaisesti. KeShawn Curry ja Zaccheus Darko-Kelly ovat huippupelaajia. Travis Jocelyn erittäin hyvä täsmä ase. Sebastian Lindberg ottanut askeleita eteenpäin, Pöllästä kirjoittelin aiemmin jo. Avaimet joukkueen pelaamiseen on Tuomas Hirvosella. Hirvonen on sarjan kärki pelintekijöitä, mutta pystyykö hän heittämään johdonmukaisesti, myöhään keväällä ratkaisee, onko Katajalla mestaruus potentiaalia.

Kouvot, on joukkue kaksilla kasvoilla. Nuoret kotimaiset ovat olleet myös kovin epäjohdonmukaisia suorituksissaan. Michael Besselink ei ole päässyt vielä kentälle. Jesper Granlund ollut odotetusti paras kotimainen, Topias Jokela ja Henry Boyd enemmän puolustuksen erikoismiehiä. Thomas Gipson III ollut odotetun hyvä ja tehokas. James Bishop IV esittelee hyökkäyspään taitoja ja yhtä myrkyllisintä kehonkieltä koko liigassa. Isaac Likekele on mielenkiintoinen pelaaja mutta sopivuus tähän joukkueeseen on kysymysmerkki, kuten Coach Palotie Keskelle Keksintöä podissa mainitsi. Eniten parannettavaa on Jalen Jacksonilla, joka selvästi hakee vielä rooliaan. Kärkipelaajien laatu on korkea, mutta peli on ollut yllättävän tahmeaa, ja huolia varsinkin roolitusten suhteen on. Tätä kautta toivotan myös Jyri Lehtoselle pikaista paranemista.

Korihait, säväyttää Bojan – Aalto palloscreen pelillään. Aalto on ottanut mielestäni yhden uuden stepin pelaajana. Kalle Peltonen, on ollut loistava, kuten myös oletettavassa roolissaan Joni Herrala. Thomas Vehmanen on pätevä back-up pelintekijä. Kaleb Warner on ollut monipuolisempi, kuin osasin kuvitella. Dravon Mangum rankaisee lähestymistä ja on pystynyt myös ratkaisemaan postista pienempiään vastaan. Kruz Perrott-Hunt on jäänyt kohtuu pienille heittomäärille, mutta heittänyt 52% kahden pisteen heitot ja 44% kolmen pisteen heitot. Olettaisin hänen heittomäärien kasvavan, koska selkeästi hän on takamiehistä ratkaisukyvykkäin pelaaja. Korihaiden hyökkäys on vähemmän yllättäen todella balkanilaista. Pitkiä settejä, missä eri optioita ennen loppupeliä, missä pallo pelataan Bojanin käsiin ja hän tekee ratkaisut. Todella mielenkiintoista seurata mille pelipaikalle ja mihin rooliin Korihait etsii neljättä mahdollista ulkomaalaista. Todellinen go to guy tuosta porukasta puuttuu, mutta yksi lisäys vaikuttaa koko ryhmän toimintaan.

Salon Vilpas. Mahdollisuuksia ja uhkia on paljon. Menestyminen ei jää takamiespelistä kiinni. Donaldson ja Adler ovat hyvä kombinaatio, minkä Innamaa täydentää. Näistä pelaajista kahden ollessa kentällä alkaa sitten peluuttamis haasteet. Amin Adamu, Mikko Koivisto, Vili Nyman ja Jermaine Marshall 3-4 paikoille. Vili parhaimmillaan kenttää juoksevana 3-paikan pelaajana ja takamiesten puolustajana. Koivisto stretch nelosena? Adamu on hyvä urheilija ja potentiaalinen korintekijä, mutta Adlerin ja Donaldsonin takia jää hieman paitsioon. Marshall tekee roolinsa, mutta saisi pysyä kentällä hieman pidempään. Sentteri kaksikko on oikein pätevä tähän sarjaan ja mahdollistaa kilpailun ylemmästä jatkosarjasta. Levypallopelaaminen ja heittotaito asettavat joukkueelle katon, millä ei finaaliin ainakaan pitäisi mennä.

Tapiolan Honka. Ehdin jo kehua kahden pelin otannalla maasta taivaisiin, ja sen jälkeen mennyt 0-3. Emilien ei ole ollut pelikykyinen, Gonzalvez jäi pois Kataja ottelun alla. Hyvä kollektiivi, nuoret pelaajat väläyttelevät vuorollaan, mutta tasaisuus puuttuu. Ei helppo vastus kenellekkään, selkeä identiteetti, mutta vahvistusten tuomaa kärkiosaamista kaivataan kotimaisten rinnalle.

Kobrat. Kobrien kahdeksikko on hyvä ja pystyvät jopa seitsemän pelaajan voimin kaatamaan vastustajia yksittäisissä otteluissa. Sentteri paikalla ei särkymävaraa. Löytyykö rytmi ja riittääkö heittotaito? Heittotaidon puute tuntuu olevan kohtuu yleinen haaste useammalla joukkueella. Joona Tuomala ei ole päässyt aivan samaan lentoon, kuin edellisellä kaudella. Nyt toki merkatumpi pelaaja vastustajan scouteissa.

Tampereen Pyrintö. Aamulehden kolmunissa ehdin jo huolestua Pyrinnön kannalta. Peli on näyttänyt paremmalta ja roolitukset alkavat löytymään. Palmi, Sakota takakentän korintekijät, Pwono viimeistelee läheltä, Gilesiltä odottaisin vielä hieman enemmän. Valtteri Mervolan pitäisi pyörittää peliä Tumppi Hirvosen tapaan, eikä ottaa liian isoa roolia ratkaisijana. Larry Kuimi on urheilullisuudellaan ja roolin täyttäjänä passeli pelaaja. En kehota muuttamaan mitään, tsemppiä treenisalille ja roolitus keskusteluihin. Palmin kanssa mahdollisuus nousta pudotuspeli joukkueeksi.

KTP-Basket. Tunnen tuskan mikä tulee monesta alle viiden pisteen tappiosta. Periaatteessa tarpeeksi laatua, mutta liian vähän ratkaisijoita. Tavon Kingin pelityyli ja Coach Darkon pelikirja eivät ehkä ole yhteensopivin pari. Kymen Sanomissa pohdittiin, pelaako Lufile vahvistuksen tasolla? Pohtisin itse, pelaako tarjoilu kuten sentterille pitäisi? King on heittänyt pelitilanne heitot 27/80, mikä vastaa 33,7% tarkkuutta. Toiseksi eniten heittoja on ottanut Alijah Comithier jonka 31/61 tilasto tarkoittaa 50,8% tarkkuutta.

BC Nokia. Roolitukset ja itseluottamus on kadoksissa. Gach ja Richardson olivat erinomaisia korille ajoissa ja loivat agressiivisuudellaan tilaa myös kaarelle. Patrick Tapé pelasi riman päällä, mutta myös oli äärimmäisen tehokas korin läheisyydestä saadessaan aseman. Nokialta puuttuu syvyys ja pelaaminen on täysin hyppyheittojen varassa. Xavier Green on ehdottomasti Korisliiga tason korintekijä ja urheilija, mutta pelityyli ei sovi siihen mitä Nokia haluaa joukkueena tehdä. Clevon Brown on yksi urheilullisimmista senttereistä liigassa, mutta näyttää siltä, että luovuttaa tilanteita, fyysisessä pelissä. Kahron Ross on erittäin hyvä pelintekijä, mutta nyt hän on joukkueen 1. optio, eikä 3.-4. optio, kuten viime keväällä. Hyökkäys on hyppyheittoja. Puolustus on tällä hetkellä tilastollisesti melkein yhtä heikkoa kuin viime kauden Lahti Basketballilla (Defensive Rating 123). Töitä riittää uuden areenan parketilla.

Yleisinä huomiona. Ei se vahvistuksia vaihtamalla parane, jos ei ole tarkka roolitus selvillä. Kotimaisille pelaajille on myös luvattu tietty rooli ja jos nämä eivät ole selvillä joukkueessa ongelmat jatkuvat. Vaihtaminen on kallista, epävarmaa ja henkilön vaihtuminen ryhmässä muuttaa dynamiikan täysin. Joudutaan arvailujen varaan ja toivotaan parasta. Ongelmat mitä on näkyvissä, on kylvetty jo kesällä rekrytointi vaiheessa, ja täydellinen kelkan kääntäminen on erittäin vaikeaa. Tampereen Pyrintö 2009, kun Damon Williams liittyi joukkueeseen? Kouvot 2019, kun Thomas Gipson liittyi joukkueeseen? Karhubasket 2023, kun kaikki vahvistukset oli vaihdettu pariin kertaan?

Naisten Korisliiga

Naisten puolella ottelutahti ei ole PeKaa luukuunottamatta niin kovin tiuha. Tappiottomista joukkueista Tapiolan Honka on joutunut pieneen testiin otteluissa, kun taas Torpan Pojat on päässyt rallattelemaan melkoisia murskalukemia sarjan pohja kolmikon kustannuksella. Kouvottaret kävi hakemassa kovan voiton Kotkasta, ja syksy on aikaa, kun PeKan voi kaataa. Tampereen Pyrintö on myös osoittanut kuuluvansa kärkijoukkueisiin. EBT on ollut erittäin pirteä "kiusaaja", joka haastaa kyllä jokaisen joukkueen, mutta lopussa hieman bensa loppunut, kun toisten joukkueiden materiaali on hieman terävämpi kärjestä.

Neljä viimeistä joukkuetta Vimpeli, HBA, FoA ja BC Nokia yrittävät tällä hetkellä olla toisiaan parempia. Lauantaina Feeniksissä tarjoillaan erittäin tärkeä ottelu FoA:n ja Nokian välillä. Haastavinta on tietenkin ollut Forssalla, jonka neljän pelin saldo -156 pistettä ei mairittele, mutta joukkue on vielä pahasti keskeneräinen, ja pelinteko kykyä on kaivattu takakentälle. Nokia on pyrkinyt hieman tiivistämään peluutusta, mutta löydetäänkö kentälle tehokkaat heittäjät tarpeeksi usein, on mielenkiintoinen seurattava. Forssa pysyi Vimpelissä pelissä mukana 36 minuuttia, mutta hävinneen joukkueen henkiset haasteet eivät koskaan ole helppoja, ja loppupeli menikin 20-2. Rentoutta molemmille joukkueille lauantain kamppailuun.

Peli-Karhut, kävi osoittamassa joukkueen sitkeyttä ja laatua Belgiassa. Varmasti moninkertaisella budjetilla toimiva Casters Braine, jäi viimeisellä jaksolla telinesiin, kun Kymin likat painoivat kaasu päällä ohi. Upea suoritus, mikä ositti joukkueen kyvykkyyden europeleissä. Tämän illan vastus Keltern, kävi häviämässä Romaniassa 15 pisteellä, joten jabastiikan mukaan Peli-Karhut on selkeä ennakkosuosikki kotikentällään. Kouvottaret tappiosta huolimatta, en olisi PeKan osalta huolissaan. Kotimaan peleissä, jos pystyy antamaan suuremman vastuun Amanda Mäkelälle, Emma Johanssonille ja Elli Heikkilälle, voi sillä olla suuri arvo keväällä, varsinkin jos loukkaantumisia sattuu. Toki avainpelaajille tulee myös Susiladies leiritys, mikä kuluttaa ja pistää Coach Mäkelän muistikirjat koville, kun pitää vaihtoehtoisia suunnitelmia kirjoitella. PeKan vastus ei helpotu, kun tiukka puristus saksalaisia vastaan, ja lauantaina tappioton Honka vieraissa. Tässä vaiheessa en kuitenkaan osaa hahmottaa maailmaa, missä Peli-Karhut eivät voittaisi Suomen Mestaruutta keväällä 2025.

Ajatusleikkinä Peli-Karhujen seisemän pelaajan rotaatio on niin kova, että lähden kokoamaan muista joukkueista sallitun seisemän pelaajan rotaation, millä voisi PeKa kaatua. Takamiehiksi valitsen Hongan Cierra Walkerin, Pyrinnön Annika Aarrejoen ja EBT:n Sanni Tuomiston. Laiturin ja isojen paikat annan Pyrinnön Saana Kujalalle, Kouvottarein Shaiquel McGruderille, ToPon Carmen Tyson-Thomasille ja EBT:n Nicole Ogunille. Tällä ryhmällä ja hyvällä harjoittelulla voisi olla mahdollista kaataa Peli-Karhut viiden ottelun sarjassa.

NBA kausi alkoi viime yönä, sarjat pyörivät muutaman viikon vielä ennen Susiladies ja Susijengin maaottelutaukoja. Kiirettä pitää kaiken keskellä, mutta palataan blogiin viimeistään ensi viikolla.